keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Hengissä ollaan vaikka heikolla hapella

Otsikko kuvaa hyvin aamun tunnelmia, kun vastassa oli eilen tehtyjen töiden analysointi.
Mähän oon kuuluisa siitä, että teen sellasia käsittämättömän pieniä miniatyyrejä, mitä sit ikinä teenkään.
Istuttavaan pöytään tarkoitetun  työni osalta en vaivautunut ees ottamaan kuvaa, kun se omassa mitättömyydessään ei olis varmaan ees näkyny siinä. Pöydällä orpona nökötti vain työn toinen "osapuoli". Eli suunnitelmaani kuulumattomaan oksankarahkaan(löysin aamulla pöydältä sattumalta) kieputettu vaahteranlehti-pihlajanmarja-maksaruoho -ketjutus(ilman ruusuja) .  Ei olis ollu kyl riittävänkokoinen koriste siltikään, vaikka olisin ehtinyt tehdä toisen vastaavan,  siis ruusujen kera, sille 3,2 metriselle pöydälle.
Onneksi opettaja kertoi, miten olisin toisella tavalla ja ehkä vielä nopeammin ratkaissut koristelun. Materiaalin olis voinu laskea (ripotella)  suoraan muovilla suojatun liinan päälle. Pitää muistaa jatkossa ajatella luovemmin. Mut nyt pulinat pois ja kuvat muista tuotoksistani näytille.


3 on parempi, ku ei yhtään, mut 5 olis pitänyt työstää
Tässä vaiheessa vielä piilotellaan pulpetin alla


Kuten yläkuvasta näkyy, pituutta olis saanu asetelmissa olla jonkinkinverran enemmän. Ratkaisun opettajalta siihenkin ongelmaan sain, mikä olis ollut korkeammat oksat, joihin suppiloihin kukat ja jopa olis korkeutta tullu kivuttomasti. Pistetään muistiin!!!




Tässä vielä kuva tekemästäni laskettavasta kimpusta haudalle.






Ja tässä näkyy esikoiseni, tekstattu nauha, mikä oli pakko tuoda julkisuuteen.



Pakko näyttää vielä pari istuttavan pöydänkin työtä,  koska omaa tuotosta ei niiden osalta löytynyt.

Josefiinan taidonnäyte

Sastamalan Johannan pöytäkoriste

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti