Tänään harjoiteltiin surukimppuja ja syytä olikin, koska melko haasteellista tuntui olevan. Nimittäin ensimmäisestä tuskien tuotoksesta en kehdannut ottaa edes kuvaa.
Toisen tekeleen avuksi piti rakentaa apukehikko tekemisen helpottamiseksi, mutta aluksi itse kehikon tekeminen oli tuottaa harmaita hiuksia, sillä järkeen ei millään meinannut iskostua, miten kyseinen rakennelma toteutetaan.
Loppujen lopuksi voi sanoa, että vaikeuksien kautta voittoon, koska olihan se vähän helpompaa sen avulla saada kaivattua muotoa, mutta ei tarvitse ola Einstein, että näkisi virheet.
|
Kuvassa tää näyttää aiempaa karmeemmalta. Nyt tiedän, mihin huomisen harjoitteluni kohdistuu. |