Työssäoppimista halloweenin aattona

Tämä päivä sujui viimeviikkoista rauhallisemmin, sillä tilaustyöt olivat tälle päivälle, joten jo tehtynä  paikalle saapuessani. Mutta, mutta,  kyllä mulle oli jotain kivaa puuhastelua järjestetty. Ainoa ongelma työn aloittamiseen oli se, että pohjamateriaali työhön oli vääränkokoinen, joten sen dilemman ratkaisemiseen meni oma aikansa. Mutta asioillahan on tapana selvitä, kuten tämänkin kohdalla kävi.
Ja lopputulos on sitten tämänkaltainen.

Testasin  maljan sopivuuden, mutta kuvasin säästösyistä pelkän kranssin

Jaa niin, siitä halloveenista sen verran, että tein pari kimppua ihaniin höyhenmansetteihin (musta ja punainen), mutta olishan ollu liikaa vaadittu, et oisin ymmärtänyt kuvata ne. Olin tyytyväinen kauppiaan hyväksyntään, joten se riitti mulle. No toiseen niistä olin kyl tyytyväinen itsekin.

Etäpäivän sisältöä, ennen huomista

Aamupäivän kasvien opiskelu alkoi tuntua tylsältä, kun oli niin hieno ilma, joten  oli pakko hyödyntää tilaisuus ja kirmata lenkille. Eikä ollu tällä kertaa mikään turha lenkki, sillä eilisen puuskaisen tuulen ansiosta yks koivu oli väsynyt pitämään oksistaan kiinni. Hyvä niin , sillä mä pelastin ne lenkkikaverin avustuksella mukaani.
Ja mitä sen jälkeen tapahtuikaan, no mähän sain jonkun älynväläyksen, että koivun oksista on tuotteistettava jotain sellaista, mitä en ole aikaisemmin tehnyt.
Apro poo, mähän ajattelin tehdä sydämenmuotoisen koivusydämen, millä on "häntä". Tää idea syntyi kaiketi siksi, kun lenkkikaveria odotellessa hänen oven vieressään, kiinnitin huomioni sellaiseen, Miksipä siis en yrittäisi itse tehdä sellaista?.
Voi olla myös, että mielessä kaiversi se alkuviikon pyöreä ovikranssi , mikä ei sit ollutkaan palautteen mukaan pyöreä.
Eipäs se meikäläisen tuuri ollut tällä kertaa sen parempi, sillä ripustuskoukusta nostaessa sydämen muoto oli lähinnä täysin muodoton , mut hei, ette usko että ratkasin ongelman henk.koht. itse. Siis keksin että, mun on vahvistettava  sen työn runkoa, joko lisäämällä rautalankaa tai hankkimalla lisää koivun oksia.
Mulla kun on tapana esitellä noita keskeneräisiä töitä, ni tavoista ei voi poiketa, vaan ilmiannan aikaansaannokseni lattialla makaavista töistä. (pohja + koristeltu pohja, ilman luonnospiirroksia)
Se on huomisen murhe saada asemoitua koukut kohdilleen ja rankaan muotonsa kantavaa tukea, koska mä haluun sen omaan ulko-oveen ennen kuin pakkanen tappaa ne ruusut.
Voi vitsi mikä romaani kahden kuvan takia, tällä kaikella on tarkoitus osoittaa, että kyllä mä jotain osaan.
Mut nyt niitten kuvien vuoro

Koivujen  niukasta määrästä johtuvaa laihuutta. Piti tehdä valkosilla ruusuilla, mut ku ei ollu. Ongelmanratkaisutaidon harjaannuttamista tämäkin. 

No joo, enhän mä sitä näillä taidoilla mitään sydämenmuotoiseksi saanut jäämään, joten uusi muoto onkin käpy. Vähän käpyset on tekijän taidotkin, ku näin kävi.
Mutta opin, taas kantapään kautta, sellaisen asian, että kun yrittää saavuttaa tiettyä muotoa, on oltava vahvemmat rakenteet pohjalla. Tällä kertaa on pakko tyytyä  tähän, ku parempaa en onnistunut toteutettamaan.
Neuvot on tervetulleita, jos tää linja jatkuu, vaikka kehittyä tässä kyllä tarkoitus olisi.

onhan´tässä vähän sitä kävyn muotoa

Syksyiset terveiset Espooseen

Kuten otsikosta näkyy, tää ei liity sit mitenkään mun opintoihini, mut on pakko muistaa niitä nelijalkaisia poikia, Fonziea, Andyä ja Valdemaria.  Heidän henkilökuntaansa tietenkin unohtamatta. Toisaalta hupsis vaan, kylläpä tällä on tekemistä mun opintojeni kanssa, sillä monta hikipisaraa on vierähtäny, ku oon tähän vihkoon rustannu kaikenmaailman laskelmia ja luonnoksia/suunnitelmia.

No voi superkjuutti, ku tää kuva näkyy olevan ihan turvallaan

Ei voi mitään, mut terkkuja kuitenkin!!

Mukavaa maanantaita

No tänään oli työnämme tehdä se, pohjan osalta  esivalmisteltu ovikranssi valmiiksi, mut kuinkas sit kävikään--- mä hömelö en ottanut siitä valmiista tuotoksesta edes kuvaa, mut pysyin sentään annetun  aikataulun puittessa Mä pystyn kyllä kuvaamaan sen lähitulevaisuudessa, joten tulossa on.

Tässähän tämä sit on

Sit me, tai muut meistä, tehtiin valmiiseen styrox-pohjaan ovikoriste, johon ei ollut lupa käyttää,  kukkia; ei silkkisiä eikä aitoja. Lisäksi, sitä samaa ovikoristetta piti olla mahdollista käyttää useamman kerran, oli myös toivomuslistalla.
NO mähän aloin peittämään sitä styroxia ruskeaksi värjätyllä niinellä. Apuna kiinnityksessä käytin ensi kertaa, oliskohan olleet Oasisken valmistamia, "rullalla olevia liimapisaroita", mitkä tarras sormenpäihin melkein enemmän, ku siihen styrox-pohjaan.
 Ja surprise surprise, aikahan otti ja loppu, ennen kuin mun työni oli valmis. Siitä keskeneräisestä tekeleestä huomasin ottaa kuitenkin kuvan ja muutamasta muustakin, ettei jää tää "ilmianto" vaan tekstin tasolle.

Enpä arvuuttele(=en muista) kenen tekemiä mikäkin on, mut omani tuplana

Kaikki työt samassa kuvassa 

paitsi tästä yksilöstä vielä koko kuva, ku edellisessä näkyi vaan tän "häntä"

Työntäyteinen työssäoppimispäivä takana hyvillä mielin

No tänään olikin vähän tuotteliaampi päivä, mitä hetkeen aikaan, sillä yrittäjä päätti tehdä itse surulaitteet ja antoi minun tehdä muita töitä. Tekemisen lomassa tietty piti palvella asiakkaitakin, joten päivä kului tosi nopeesti.
Ensimmäiseksi tekaisin kukkakorin, mikä näyttää tältä.

Atsalea, lankaköynnös, 2 krysanteemiä, 10 ruusua ja nahkalehtee tietty

Sit aloitin sarjatyönä tekemään pikkuriikkisiä, syntymäpäiville tilattuja pöytäkoristeita 12 kpl. Kuljetuslaatikossaan ne näyttävät tältä. 2 ruusua per kippa ja vähän harsoo ja nahkista tietenkin.

Siinä ne ovat, kun sillit suolassa  huonosti kuvattuna

Mitäs mä sit teinkään, ai joo, no tilaukseen kuuluvan asetelman iriksellä höystettynä. No se sit näyttää tältä.

pöytäasetelma ylhäältäpäin  kuvattuna,  kengänkärkien kera tässäkin kuvassa

Sivusuunnastakin otin kuvan, mut ei sekään täysin onnistunut, vaikka itse työhön olinkin tyytyväinen.

NO tästä kuvastahan puuttuu se asetelman jalallinen lasimalja

Oliks ne kaikki jo tossa, no ei, ku yks tuotos olis vielä.  Aaltomaljakkoon tekemäni kastepöydän asetelma  ei oo lainkaan  astian muotoa tukeva, mut kyl se siellä pohjana on. Olis ollu liikaa haastetta saada kukat asemoitua muodon mukaan, mut materiaalit astiassa olivat seuraavassa sekamelskassa.

3 germiniä, 2 orkideaa, hiukan hopealla värjättyä ruskusta ja nahkista

Ylitöiksi meni tämän tuotoksen syntymä

Ja tää on vasta pohja itse työlle, minkä tekemisestä pitäis maanantaina selvitä kahdessa tunnissa.
Puol pajukkoo kannoin sisälle, vaikka sitä ei paljon työhön kulunutkaan.Salim loppu heti alkutekijöissä, mut onneks sillisalaattiini löyty tilkkeeksi vielä muutama koivun vitsa, joilla olisin varmaan kurittanu itteeni, jos en ois saanu aikaseksi mitään.
Vielä siitä päivä paistaa läpi, mut oon pelastanu pakkasen kynsistä jonkun verran luonnon antimia, mitä sit jollainlailla soveltaen tuun maanantaina käyttämään. Toivottavasti löydän tämän työn työstämiseen  oikeat tekniikat, ettei tää tuskainen taival oo ollu ihan turhaa.
Mun mallipiirroksen mukaisesti mittasuhteet pitäis olla kirjasta lukemani ns. kultaisen leikkauksen mukaiset, niinkuin sen ymmärsin. ON muuten livekokoinen!! Pakkohan sitä oli yrittää, vaikka aiemmin en oo kuullu ku nimen kyseisestä omituisuudesta. Mähän siis itse luulen sen olevan sen mukainen, mut totuuden tulen kuulemaan asiasta enemmän tietäviltä.
Koivun oksat pyrkii sallitun ulkopuolelle, mut näyttävät niin kivoilta etten katko niitä etukäteen.
Tein kaikenlisäks  tietämättäni transparenttisen ovikranssipohjan, mut tällä mennään.

synnytystuskat ohitettu

Hengissä ollaan vaikka heikolla hapella

Otsikko kuvaa hyvin aamun tunnelmia, kun vastassa oli eilen tehtyjen töiden analysointi.
Mähän oon kuuluisa siitä, että teen sellasia käsittämättömän pieniä miniatyyrejä, mitä sit ikinä teenkään.
Istuttavaan pöytään tarkoitetun  työni osalta en vaivautunut ees ottamaan kuvaa, kun se omassa mitättömyydessään ei olis varmaan ees näkyny siinä. Pöydällä orpona nökötti vain työn toinen "osapuoli". Eli suunnitelmaani kuulumattomaan oksankarahkaan(löysin aamulla pöydältä sattumalta) kieputettu vaahteranlehti-pihlajanmarja-maksaruoho -ketjutus(ilman ruusuja) .  Ei olis ollu kyl riittävänkokoinen koriste siltikään, vaikka olisin ehtinyt tehdä toisen vastaavan,  siis ruusujen kera, sille 3,2 metriselle pöydälle.
Onneksi opettaja kertoi, miten olisin toisella tavalla ja ehkä vielä nopeammin ratkaissut koristelun. Materiaalin olis voinu laskea (ripotella)  suoraan muovilla suojatun liinan päälle. Pitää muistaa jatkossa ajatella luovemmin. Mut nyt pulinat pois ja kuvat muista tuotoksistani näytille.

3 on parempi, ku ei yhtään, mut 5 olis pitänyt työstää

Tässä vaiheessa vielä piilotellaan pulpetin alla

Kuten yläkuvasta näkyy, pituutta olis saanu asetelmissa olla jonkinkinverran enemmän. Ratkaisun opettajalta siihenkin ongelmaan sain, mikä olis ollut korkeammat oksat, joihin suppiloihin kukat ja jopa olis korkeutta tullu kivuttomasti. Pistetään muistiin!!!

Tässä vielä kuva tekemästäni laskettavasta kimpusta haudalle.

Ja tässä näkyy esikoiseni, tekstattu nauha, mikä oli pakko tuoda julkisuuteen.

Pakko näyttää vielä pari istuttavan pöydänkin työtä,  koska omaa tuotosta ei niiden osalta löytynyt.

Josefiinan taidonnäyte

Sastamalan Johannan pöytäkoriste

Aamupakkasen jälkeisiä työssäoppimispaikan tuotokset

 Tänään tuntui et oon vaipumassa talvihorrokseen itsekin, kun sain tuhrattua omasta mielestä liikaa  aikaa tekemisiini. Asiakkaat toki vei osan siitä ajasta, mikä tietty on hyvä. Tässäpä pari kuvaa siitä, mitä tuhertelin päivän aikana.

värililja-ruusu- vihko 

sama toisesta suunnasta

Valokuvat jäi tänään vähemmälle, kun muistikortti olis pitäny jossain vaiheessa tyhjentää, jotta kaikki kuvat, mitä oon ottanut näkis päivänvalon. Se oli syynä tod.näk. siihenkin, etten löytänyt kaikkia kilpailuissa ottamiani  kuvia enää kotona. Toki päivän piristykseksi sain otettua vähän oudosta kimpusta tälläisen kuvan (kuka lie tehnyt) heh, heh!

no on siinä ainakin  hyvät värit(ja nahkalehtee)

Punkalaitumen sidontakilpailut

Josefiina osallistui edustamaan Saskya Punkalaitumella 14.10.2014. Luokaltamme liki kaikki oli  paikalla todistamassa kilpailun etenemistä. Kilpailijat(4 kpl) tekivät kukin yhden ennaltavalmistellun työn  ja kaksi yllätystyötä. Osa muiden kilpailijoiden ensimmäisistä töistä oli jotenkin oudosti kadonnut, mutta tässä tärkeimmät kuvat:

Josefiinan ensimmäisen työn touhussa ja vieressä toisen kilpailijan työ

Josefiinan ja toisten kilpailijoiden työt valmistumassa

huippuhieno taidonnäyte Josefiinalta valmiina

 Huipputyöt jatkuvat. Ohjeistettiin tekemään ekologinen työ, mutta yksi kilpailijoista käyttl silti märkätiiltä  

Voittajan on helppo hymyillä. Yläkuvassa kaikki osallistujat

hautavihkoja topissa

Tämän  päivän tuotokset ovat tällä kertaa ruusuista ja eustomasta koostuvia. Tulihan siihen toiseen vähän harsoakin ja ruskusta tilkkeeksi molempiin.
Siinä sivussa onnistuin  ottamaan  muutaman verikokeenkin sormenpäistä,eritoten kun tein tuota puna-valkoista; oli  muuten piikikäs lajike.

kuin kaksi marjaa

Huvittavan havainnonkin ajan kulusta tänään  tein, mikä vaatisi ehkä jonkinlaisen diagnoosin. 

Itse diagnosoin tilanteeni siten, että materiaalina olleet piikkiset ruusut ja "herkästi napsahteleva" eustoma olivat syyllisiä ajan kulumiseen.

 SELI, SELI MÄ OON HIDAS  = TOTUUS: liikaa aikaa ja aika on rahaa, ei siis koskaan yrittäjäksi!

Yes, tai sitten olen oppinut jotain, nimittäin kunnioittamaan materiaalia. (Toivottavasti tulevaisuudessa myös sormiani.)

 Voi vitsi, että noista kuvista näkyy kaikki "ajan tuomat" virheet!

Iltapäivän toinen tuotos

Tässä johdantona opettajalta oli värililjaoksan tuotteistus ilman vihreää mansettia.

Katriinan avustamana ottamani kuva 

tyylikkäämmän näköinen mustaa vasten

Tuskaisen luonnostelun ilmentymä

Nyt koitti sitten vihdoin se hetki, jolloin sain toteuttaa kimpun kuvataiteilijalle. Luonnostelu oli hankalaa, mutta silti hauskaa, kun sai käyttää luovuutta kohteelle sopivan oheismateriaalin miettimisessä.
Kierrätysteema näkyy työssäni alkuperäistä suunnitelmaa niukemmin, koska oli vähällä ettei mopo karannut täysin käsistä. Alkuperäisen suunnitelman mukaiset postimerkkitikut ja ongenkohot olisivat tehnyt työstä rikkonaisen, mutta onneksi ymmärsin jättää ne pois.
Valokuva vaan ei anna oikeutta kimpulle, mutta nyt olen itse ihan tyytyväinen aikaansaannokseeni, mikä tärkeintä.

Monipuolinen työssäoppimispäivä

Työssäoppimispaikalle saapuessani kiinnittyi huomio heti uusiin viherkasveihin, joista hämmennyksissäni en ymmärtänyt ottaa edes kuvia. Totesin vain kauppiaalle, että miten kasvit livenä on ihan toisennäköisiä, kuin valokuvissa ja sitä ihmettelen edelleen kuningaskisssuksen sekä sinisen Cledorendrumin kohdalla.
Päivä kului kaiken kaikkiaan kuin siivillä; kaikkien rutiinitöiden lisäksi siihen kuului vähän myös "ei-ihan-joka-perjantain-sidontatöitä/-työ.

 Päivä alkoi allanäkyvän hautavihkon valmistuksella, mikä sujuikin viimeviikkoista kivuttomammin. Sen tehtyäni sain tietää, että seuraavaksi teen pääkoristeen. No joo, ja minähän tein.

.

hautavihko 

Vuodenaikaa ajatellen, värit tuovat mieleen kyllä enemmän kesän tai kevään kuin syksyn, mutta tilatut tuotteet tehdään , kuten asiakas tahtoo. Kyseessä oli siis pääseppele/-kranssi 60 v syntymäpäiväksi.

Asiakkaan tuomaan pajukoriin tekemäni asetelma asiakkaan valitsemilla kukilla

hopeamitalistin kakkukahvit koululla

Opettajamme Anne järjesti kakkukahvit meille kaikille Josefiinan menestyksen johdosta

Onnellinen sm-kisojen juniorsarjan hopeamitalisti Josefiina