Tää viikko lähti kivasti liikkeelle.
Oli nimittäin tosi kiva vääntää työ rautalangasta. Teimme nimittäin asetelmapohjan rautalankaa niputtamalla ja vääntelemällä. Enhän mä blondi taaskaan ymmärtäny siitä pelkästä pohjasta kuvaa ottaa, mut toivottavasti joku muu otti omastaan, koska kokoeroa lukuunottamatta, kaikkien pohja oli periaatteeltaan samanlainen. Opettajamme teki mallikappaleen pohjasta, minkä suunnittelija alunperin on jonkun sasksalaisen Lerchshin aikaansaannosta.
No, mulla se pohja ei ehkä ollu kaikkein huolellisin, mut no hätä, ku kiva oli tehdä.
Tuotokseni on kuitenkin sen verran transparenttinen, et voi siitä muutama "hämähäkin seitin" rihma jostain vilahtaa.
Jaa niin, teemana on sit joulu ja ei-niin-kauheesti-jouluihmisen-aikaansaannos näyttää tältä.
|
Pallukat reunoilla vähän häirtseviä, viimeistelemätön versio |
|
Pallukat edelleen häiritseviä , lisätyllä enkelinkiharalla maustettu versio
Pohjarakenne näkyykin vähän paremmin tässä kuvassa.
|
No tämä myöhäinen ajankohta ton työn julkaisulle johtuu siitä, että olihan sitä vielä kotonakin kokeiltava sitä rautsikan vääntelyä.
Ja senkin aloittaminen pitkittyi päähäni iskeytyneen, tod.näk. jonkinlaisen mielenhäiriön takia, lähteä käymään metsässä hakemassa tulevaisuuden varalle materiaalia. Siis hei haloo, mä käyskentelin siellä hämärässä, sateisessa mäntymetsässä, missä oli muuten kivaa, mut puoliks mädäntyneet sienetkin näyttivät kävyiltä.
Taitaa olla, et rautalangan vääntely aiheutti mulle liikaa ylikierroksia, ku pää rupee pehmenee.
Sit vähän ku vahvistukseksi tilani itsearvioinnille, kun lähetin kuvan tuotoksista miehelleni, joka tuumasi, että aurinkovarjojako oon tehnyt, kuvan nähtyään. No olkoon nyt sit vaikka sellaisia. Pakko ne on kai ilmiantaa, ku tuli otettua puheeks et oon jotain vääntänyt.
|
baby-kokoisia aurinkovarjoja |