Elämää joulun jälkeen

Joulusta on selvitty ja arki koittanut on. Nimittäin maanantaina alkoi työssäoppiminen ja sehän meni melkein pääasiassa viherkasvien huoltamisessa. Tänään huomasin, että valokuvien ottotaitokin oli viikossa ruostunut, mutta toivottavasti loppuviikosta, siis perjantaina, syntyis jotain julkistettavaa.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Hyvää Joulua ja vielä parempaa uuttavuotta kaikille

!

Loma lähestyy, päivä vielä sitä ennen aherretaan

Loman lähestyminen alkaa näkyä, sillä kun aloitin hautavihon pohjan tekemisen, sienen varmistuksen kiinnitys kahvaan oli unohtua ja alustahan sitä sit aloitettiin. Mutta kauppias oli onneksi valveilla pöydän toisella puolella, mainitsemalla asiasta.
Hautakimpun kohdalla tapahtui melkein vastaavasti, sillä kimpun teko oli jo  hyvässä vaiheessa, kun itse huomasin jättäneeni kukista langoituksen pois. Se ei haitannut tahtia yhtään, sillä kukat ei halunneet asettua paikoilleen, ei sit alkuunkaan.

Ajatukset täytyis pysyä kirkkaina vielä huomenna, sillä todennäköisesti tahti kiihtyy joulukukkien osalta ja jos puhelin soi yhtä taajaan tahtiin kuin tänään, niin voi mennä välitykset vääriin osoitteisiin, jos on pää tukossa.

No ilmiannettavaa tältä päivältä ei nyt sit oo sen enempää, kuin se surulaite ja hautakimppu, sillä tänään riitti pakattavaa; valmistujaiskukkia yksitäis- ja kimppuversioina. Surusidontaa riittää vielä huomisellekin, joten skarppina pitää olla.

Viikonlopun aikaansaannos

Neilikat lasiastiassa, kuljetuslaatikossa 

Täällä sitä ollaan suhteellisen rankan viikon jälkeen tolpillaan kuitenkin. Tää päivä alkoi istutus-suunnittelulla ja jatkui niiden toteuttamisella. Kauppiaan kanssa yhdessä vuoroteltiin asiakkaiden palvelussa, sillä tänään riitti surusidontatöiden hakijoita. Istutusten teossakin vuoroteltiin vuoroin toisella mullat sormissa ja toinen koristeli, vuoroin päinvastoin.
Oli jännä huomata jo suunnitteluvaiheessa, miten erilaisella asettelu-/koristelutavalla toimimme ja lopullisissa töissäkin näkyi tekijänsä kädenjälki.Toimimme tehokkaasti tiiminä kaiken kaikkiaan. Vertailukohtia en voi esittää töistämme, koska hoksasin vasta iltapäivällä, että pitäisi kai niistä jotain kuvatakin. Ottamani kuva on vähän niinkuin välivarastosta otettu, sillä niitä oli pakko siirrellä vähän väliä pois tieltä, jotta kykeni ylipäätään tekemään muitakin hommia.

Minä suosin hillittyä linjaa, johon ei tontut kuuluneet. 

   Ikävää, että kiireessä en ehtinyt asetella istutuksia lomittain, jotta vivahteita töistä olisi enemmän näkyvissä. Siis oikeesti aika kuluu ihan liian nopeaan!!
Ensi viikolla jatkuu sama rumba, joten eiköhän näitä vielä ole jatkossakin nähtävillä.

Kiirettä pitää

Tulipa sitä tehtyä surukimppu jos toinenkin, hautavihkoa unohtamatta tänään. Muutama kuva näistäkin tilaustöistä tuli otettua, joten julkaisenpa tässä niistä muutaman.

Siinähän niitä just sen muutaman verran, osasta töistä unohtui jälleen ottaa kuva, kun asiakkaitakin piti palvella välillä.

Myrskyisen päivän aikaansaannoksia

No kyllä ihan ilman puoleen tuolla myrskyllä viittaan, vaikka tänään olikin viitteitä loppuviikon ryysiksestä. Aamuni alkoikin istutusten koristeluilla ja piti vähän kiirettä, kun ne noudettiin samantien, kun tulivat valmiiksi.
Ennakoitiin  sitten vielä perjantain ja lauantain tilaustöiden valmistumista, siten että kestävimpiä kukkia sisältävistä töistä aloitettiin.
 Nyt kun se joulukin on tulossa ja on odotettavissa entistä hektisempiä työskentelypäiviä, niin tuntuu että kellonviiisarit  kulkee tosi lujaa. Eikä kaikista tekimisistä ehdi ottaa ees kuvia, paitsi parista hautavihosta otin, kun mua muistutettiin siitä.

Mitäpä tästä ihmeitä sanomaan,

puhukoon kuvat puolestaan.

Ja näitähän tulee riittämään, katsotaan tuleeko kuvattua jossain vaiheessa jotain muutakin.

Perjantaina sini-valkoisissa tunnelmissa

Joopa, näkyi huominen itsenäisyyspäivä tämän päivän töissä, joita tehtiin. Mähän siis väsäsin ne eilen mainitsemani pienet pöytäkoristeet valmiiksi, enkä oikein muuta ehtinytkään tehdä. En kyllä laiskotellutkaan, sillä asiakkaat ja muut valmistelupuuhat veivät aikaa. Se joulu, se joulu vaan lähenee
No julkistan nyt kuvan niistä huomisen synttäripöytien koristeista, missä niissäkin on  itsenäisyyspäivä havaittavissa.

Itsepäisyyspäivää odottaessa

Kukkakaupassa jatkoin aamulla siivoustalkoita, mitkä eilen jäi kylmäkaapissa olevien kukien osalta vaiheeseen. Asiakaskontaktejakin oli mukavasti ja asiakaskimput alkaa näyttää entistä enemmän kimpuilta. Rusetteja tein valmiiksi istutuksia varten, ennen päivän loppumista. Jatkossa niitä tehdään aina, kun aikaa sattuu olemaan.
Huomenna on edessä toteuttaa pienimuotoinen kokonaisuus syntymäpäiville, mutta siitä enemmän huomenna.
Mutta ennen sitä vielä kuva tänään uuden ilmeen saaneen, kotiovella vaikuttavan "riipukkeen" nykyisestä olomuodosta. En siitä koskaan viitsinyt, alunperin tarkoituksena ollutta sydäntä väsätä, vaan samalla muodottomalla muodolla mennään yhä ja vielä ilman  ruusuja, koska valkoiset olivat koko kaupungista tod.näk. loppu. Eipä siinä mitään, kun ongelmanratkaisuksi valitsin hyvin vähän valkoisia kukkia sekä hopean värisiä epäkukkia. (onkohan toi edes suomea?)
Sinistäkään ei käteeni tarttunut  mistään, että vois puhua itsenäisyyspäivästä (tai itsepäisyyspäivästä  kuten huomaatte otsikosta) vaikuttimena, vaikka sitä arvostankin (ensinmainittua nimittäin). Tällä mennään huomiseen.

Edellistä versiota katselinkin yli kuukauden, joten johan oli aika vaihtaa ulkoista olemusta

Aika se kuluu kuin siivillä

Nyt kun tämä työssäoppiminen maanantaina alkoi, niin aika on kulunut tosi nopeasti. Eilen en ehtinytkään tekemään niitä pusseja, vaan teimme havukransseja kauppiaan kanssa.  Ja siinä kuluikin aikaa. Lisäksi hoidettiin kaikki myymälän kukat.

Tänään tein eilisen kranssin loppuun ja asiakkaitakin kävi kivasti. Uutta minulle oli kukkien lisääminen havukranssiin, mutta siitäkin selviydyin. 

Kuvia en huomannut kaikesta tekemästäni ottaa, mutta pienestä hautakimpusta sentään otin kuvan. 

 

Huonosta kuvakulmasta otettu, mutta muuten ihan kiva.


Tänään sujui kaikki asiakaskimputkin hyvin, joten odotan huomista innolla.  

Maanantain mietteitä

Työssäoppimispäivä oli perjantaita rauhallisempi, mutta jouluun valmistautuminen on alkanut. Se on nähtävissä materiaalihankinnoissa, tuotevalikoimassa ja jopa meikäläisessä itsessään, vaikka en varsinainen joulufriikki olekaan.
Tänään oli tilaisuus ennakoida joulutähtien paleltumisvaurioiden ehkäiseminen pakkaselta, mikäli pakkasta nyt sattuu sesongiksi sattumaan, tekemällä niille "lämpöpusseja". Eikä niiden käyttö rajoitu pelkästään joulutähtiin, vaan antaa suojan kukalle kuin kukalle. Ei siis turhaa työtä ollenkaan.

Siinähän niitä pusseja on vino pino, ehkä huomenna teen lisää, jos on aikaa.

Huomenna voi olla lisää  myymälän kukkien tuotteistusta ja muuta mukavaa puuhaa, who knows yet?

Viimeisteltyjen "Lershejen" jälkeen

Joo onhan noita tullut tehtyä, kun on niin mukavia näprätä. Huolestuttavaa on kylläkin se, että ne menee jo uniin. Siis nukkumaan mennessä alkaa päänupissa surista, et mitä seuraavaksi toteutan ja miten; raaka-aineita alkaa olla jos vaikka minkälaisia, mut taitaa tää tyyli alkaa riittää.

Koko kavalkadi kerrallaan

Työntäyteisen työssäoppimispäivän tekeleitä

 tilattu hautakimppu 

Samoin tämä

näyttääpä pulleelta valokuvassa

Viimehetkellä otettu kuva jo kylmiössä olevasta pöytäasetelmasta, mihin ei tosiaankaan kuulu taustalla näkyvät iirikset. Selvyyden vuoksi on sanottava, että tämä on korkeaan lasimaljaan, ruusuista ja harsosta ja vihreästä tehty pöydälle menevä asetelma.



Tämä päivä kului todella nopeasti ehkä siksi, että oli monipuolista tekemistä. Asiakkaitakin ehdin palvella ja olin kerrankin tyytyväinen tekemiini kimppuihin. Toisaalta se oli asiakkaiden ansiosta kokemaani tyytyväisyyttä, sillä tänään parilla heistä  oli aiempia korkeampia vaatimuksia kimppujen suhteen. Siis lukumäärällisesti enemmän kukkia ja avot, niin  jopa oli eri näköinen loputulos, kuin kolme neilikkaa virkisteen kanssa pakettiin.

Hyvää pikkujouluviikonloppua kaikille. Nyt on vaarana, että seuraavaksi alkaa tontut pyöriä tuotannossa.
 

Torstai-illan älynvälähdyksiä

No tottakai mieleeni pälkähti, että tuleva jouluni on kierrätyshenkistä, koska sehän nyt on ajankohtaista ja ekologista. Voipa olla, että seuraavat aikaansaannoksenikin joutuvat kierrätykseen jollain tavalla.

Taisin rakastua sen Lershin tekniikkaan vähän liikaa, ku toi mopo karkaa vähitellen käsistä

Keskiviikkoillan "kierrättys- päähänpisto"

Ideat toteutuvat joskus hetken mielijohteesta ja lopputulos näyttää tällä kertaa tältä.

Hieman keskeneräisenäkin idea toteutuneena selvinnee kuvasta 

Viimeinen kouluviikko tämän vuoden osalta käy kohti loppuaan

Mutta opiskelu toki jatkuu työssäoppimisen merkeissä jouluviikkoon saakka ja sit on viikon loma, ennen kuin taas on täysipainoista työssäoppimista kunnes taas alkaa normijärjestys ja koulu alkaa. Tämä viikko opintojen osalta on ollut sisältörikas.
Maanantai alkoi aiemmin mainitsemallani kasvitentillä (ei paha sit kuitenkaan). Sit näytettiin opettajalle luonnokset ikkunoitten somistuksista ja niistä opettajan tekemien poimintojen perusteella lähdettiin suunnittelemaan Katjan ja Sonjan  kanssa koulun oman kukkakaupan ikkunan somistusta joulutähti-teemalla.
 Keskiviikkona saimme Piritan vahvistukseksi tiimiimme, kun koristelimme kukat myyntikuntoisiksi.

Tällaisiksi ikkuna muovautui meidän kättemme jälkeen.
Huomaan, että valot haalentavat taustalla olevien verhojen väriä myös sisältäpäin katsottuna, mutta teema on selkeästi nähtävillä.
Toinen puolisko luokastamme teki noutopöytiin asetelmia, mistä ei valitettavasti ole kuvia, koska kamerani unohti kotiin.

Työssäoppimispaikan sisältöä

Päivän ensimmäisen ja hyvän idean sain heti aamulla, mikä oli lähteä pyörällä kukkakauppaan. Muiden ideoiden osalta ideapankkini ei sitten auennutkaan ja päivän loputtua ensimmäinenkin idea osoittautui vähemmän hyväksi. 

Kaiken kaikkiaan ei päivästäni ohjelmaa ja tekemistä puuttunut, koska asiakkaita kävi ihan mukavasti.

Ensimmäinen hautakimppuni näyttää tältä

Ja  toinen tältä 

Eli yhteenvetona lisää harjoitusta vaaditaan hautakimppujen teossa. Yksi positiivinen seikka kuitenkin, minkä  itsessäni huomasin  oli se, että jälkimmäistä kimppua tehdessäni kukat asettuivat kuohkeammin kuin koskaan ja jopa omanlaiseensa  spiraaliin. Asiantuntijat saavat kuvan perusteella päätellä pitääkö havaintoni paikkansa, mutta omasta mielestäni (vaikka ruusut olivat kierovartisia, tai ehkä juuri sen takia) ne oikeasti jäivät aiempaa ilmavammin, eikä edes lähteneet kiertämään, kuten ensimmäisen työn kohdalla. 

Ja siitä polkupyörä- vaihtoehto-valinnasta sen verran, että kukkakaupasta lähtiessäni sanoin perjantaikimppu kädessäni kauppiaalle, että mun tuurilla tää kimppu menee pyörän pinnoihin ja arvatkaa miten kävi....  

Joo kuulette taas ens viikolla uusia kuulumisia kehityskaareni huipennuksista. Niitä täytyy alkaa nimittäin vähitellen näkyä, tai mä oon todellisessa lirissä. 

Rauhallisempi työssäoppimispäivä

Perjantaina kun, tavallisuudesta poiketen, oli hieman enemmän aikaa eikä ollut surusidontaa  tälle viikonlopulle, sain toteuttaa itseäni kukkakaupassa. Toisin sanoen esittelin aiemmin oppimiani asioita kauppiaalle ja hän vaikutti tyytyväiseltä myyntiin tekemästäni tuotoksesta.
Lerschin tekniikkaa hyödyntäen tekaisin siis rautalangasta myyntituotteen, joka näyttää tältä. Varastoon tein myös pelkän pohjan, mikä tullee käyttöön toisella kertaa, jos asiakkaitten kiinnostus tuotetta kohtaan herää.

neilikat suppiloissa, phalaenopsiksen kukka salalin lehteen liimattuna ja värjätty ruskus + koristeet

Tein myös kuumaliimasta näytteeksi kauppiaalle "pitsikoristeen", josta tietty unohtu ottaa kuva. Ei sille vielä käyttöäkään keksitty, mutta improvisoin sille käyttöä laittamalla sen lasiastian sisäpuolelle ja sanomalla, että sopisi mm. sienen peittoon.  Siitä tulikin mielenkiinoisen värinen kuivuttuaan, koska liima itsessään oli keltaista.
Jossain vaiheessa tod.näk. ilmiannan vastaavanlaisen tuotoksen eli liimasta tehdyn koristeen.
Asiakaspalvelua tuli myynnin osalta, kun muutaman kimpun siinä asiakkaille näpräsin. Nopeasti kului sekin päivä.

Etäpäivän ajankulua kasvien opettelun puitteissa

Joo aamulla, ennen kasvien kertailua, iski inspiraatio tehdä jotain ulkona säilytyksessä olevista materiaaleista, ennen kuin pilaantuvat. Tällaisia viritelmiä sitten tuli tehtyä.

Tämä jouluksi johonkin oveen

oli kyl paremman näköisiä livenä 

taviskranssi ja tonttukranssi 

Siinä ne sit olikin! Nyt vuorossa kasvien tenttausta, ihan omasta tahdosta ja siitä syystä, että tahdon tietää onks niistä mikään jäänyt päähän. 

Eilen tehty pullokoriste

Elämäni ensimmäisestä tekemästäni pullokoristeesta on aikaa niin paljon, et vähän olin pihalla koristeen kiinnityksen kanssa. Onneksi apu löytyi läheltä ja lisävinkkejäkin sain opettajalta. Ohjeista huolimatta huomaan, että sijoitin Orkidean silti liian ison galax-lehden  päälle ja liian ylös, koska pullon suuta kiertävä tähtianiksista tehty tiivis rengas, ei näy.  

tuoksuva pullokoristeeni

Työssäoppimispäivä päätti mukavan opiskeluviikon

Tämä päivä sujui mukavasti vaihteeksi hautavihkojen kanssa, hautakimppujakin olis ollu mahdollista tehdä, mut se aika vaan taas otti ja lopahti.

Kyllähän mä myymälänkin puolella muutamaan otteeseen käväisin asiakkaita  palvelemassa ja myyntikimppuja tekemässä.

 Kukka-auton saavuttua, mun loppuaika menikin sitten kukkien kauppakunnostuksessa; Isäinpäivä tulossa, mikä näkyi.

Olisin tosiaan harjoituksenkin kannalta ihan mielelläni tehnyt hautakimppuja. Toisaalta kyl tuntui, et harjoituksen kannalta oli hyvä tehdä nää hautavihotkin, vaikkei viimekertaisista oo aikaa kuin pari viikkoo.

komeet on neilikat väreiltään 

tässä ne on vielä komeemmat

Etäpäivän tuloksena siinä sivussa syntyi sit tällainen

Huomasinpa tuossa jonain päivänä, et mun kuvat ja tekstit ei oo oikein loogisessa järjestyksessä, vaan ajallisesti, tapahtumittain väärinpäin. Siispä Blondille tuottanee vaikeuksia yrittää nyt hoitaa asia kuntoon, joten saas nähdä miten käy.

Vaihe 1. hahmomuotona tod.näk.sydämellinen omena, pyöreän sijaan

tässä vaiheessa mopo karkas käsistä, niinkuin näkyy

lopputulos: tällaiseksi se lopulta jäikin,  pyöreähkö  kuitenkin 

Tän kuvan yhteydessä näkyy myös ensilumi takapihallamme, mut häiritsee työhön  kuulumattomat alaosan neilikat ja tikut, mitkä vaan on säilytyksessä yhdessä kukkaruukussa takapihalla. Ja noi takana olevat tukikepitkin hämää.
Jouduin miettimään muuten oikeesti, miten pystyn iskee työn pohjamateriaalin paikalleen ja päädyin käyttämään apuna tota kukkaruukkua, johon tökkäsin koukullisen kynttiläpidikkeen. Sen avulla sainkin itse työn, sen verran korkeammalle, että työstäminen onnistui. 
JA lumesta sen verran, et olis satanu vasta huomenna illalla , kun aamulla pitää kävellä kukkakauppaan, sillä  mulla on kesärenkaat alla ja voi olla vielä muillakin. Reppua on kevennettävä kans jotenkin, sillä se painaa ihan törkeesti kaikkine tarvikkeineen tällä hetkellä.

Ajallisesti tapahtumat on oikeassa järjestyksessä, mut miksei kukaan oo kertonu mulle, että jos tarkoituksena olis tehdä suorakaiteen muotoisista kuivatiilistä pyöreä pallo, et EI OO HELPPOO. Mä meinasin lopettaa heti alkuunsa, kun lopputulos oli täysin muodoton, kuten eka kuva osoittaa. Sammaltakin yritin käyttää apuna, mut sekin loppu kesken.
Ensimmäistä kertaa käytin myös verkkoa, minkä avulla yritin viimeistään survoa työn pyöreän muotoiseksi, mut kun ei onnistu, ni ei voi ku valittaa.

Tänään oli mittakaava- ja luonnospiirroksien piirtämistä

Aamulla sit käytiin läpi ne arvioimatta jääneet työt, minkä jälkeen aloitettiin piirtäminen. Tää osa-alue ei ole vielä vahvimpia puoliani, mutta kehitystä toki on nähtävissä pikkuhiljaa.
Itse luonnoksista en kuvia ottanut, koska se kello kävi taas siihen malliin, että tuli hätä toteuttaa itse työ. Se näyttää äkkiäkatsottuna eiliseltä amarylliskimpulta, vaikka ei sitä olekaan. Toki amaryllis oli pääosassa tässäkin kimpussa ja lopputuloksesta tuli tälläinen.

Sama astia ja rakennelma kuin eilenkin, mutta vähän nuutuneennäköinen  kokonaisuus. Kiire syynä lopputulokseen.

Eipä vastannut täysin luonnosta, kun en osannut piirtää hätäpäissäni  oranssiksi värjättyä kultapiiskua sellaiseksi, että se olisi muistuttanut vähääkään Solidago virgaureaa(kultapiisku). Kaikenkaikkiaan miellyttävä  alkuviikko ja opettajammekin kommentoi, että hyviä töitä olimme kaikki tehneet.
Huomisen etäpäivän ohjelmamme on toisilla kasviportfolioden, toisilla kasvilistojen päivittämistä ja niissähän sitä opittavaa, niiden runsaslukuisuuden puolesta, riittää.

No täältä tää kimppukin tulee

Vanhojen merkkien mukaan saan tuhrattua tolkuttomasti aikaa kimppupohjien tekemiseen ja lisäksi mulla ei ollu aluksi mitään visiota koko pohjasta. Tänäänkin kävi niin, ennen kuin opettaja antoi vinkkejä rakennelman luonteesta, sillä olin täysin väärillä raiteilla omissa ajatuksissani sen suhteen.
Lopultahan siinä kuitenkin sit tapahtui niin, että et se kello kulki liian lujaa, joten "puolivalmisteeksi" eli vähän keskenhän se jäi. Oma vika, mut oppimassahan tässä ollaan.
Määräajan lähentyessä laitoin vipinää sormiini, mut ikävä kyllä se näkyi vähemmän siisteinä sidoksina joulupallojen kohdalla. Määräajan viime minuuteilla ehdin vielä laskea hinnatkin töille, koska työn ohessa kirjasin materiaalimenekin kappalemäärät kummallekin työlle.
Työpöytä oli joka tapauksessa siistitty ja kimppu astiassaan valmiina odottamaan arviointia määräajan puitteissa, mistä olin tyytyväinen siksi, että sain jotain arvosteltavaa aikaiseksi. Toisaalta arvostelu vaan jäi huomiseksi, kun koko päivä loppui kesken.

Ja pulinat sikseen, "raakile" näyttäytyy seuraavaksi.

Pohjan sidonnassa käytetyt nippusiteet kuuluu asiaan. Rakennelman  koristerautalankasidoksetkin menettelee.  

Ja taas oli tuottoisa päivä, vaikka alku olikin tahmeeta

Muutama maininta tämän päivän tunnelmista:
 Jouluteemalla mennään edelleen ja ensimmäinen työ oli tehdä amarylliksesta korkea kimppu, minkä jätin tarkoituksella toiseksi työkseni. Toiseksi työksi oli tarkoitus tehdä kynttiläasetelma, minkä siis tein ensiksi, koska materiaalin haalimisreissulla löysin kivannäköisen kynttilän ja astiankin suhteel-lisen kivuttomasti. Joten kuvat kertovatkoon omasta puolestaan.

Mahtuipa ne molemmat puolittain samaankin kuvaan 

Todella mukava viikonavaus koululla

Tää viikko lähti  kivasti liikkeelle.

Oli nimittäin tosi kiva vääntää työ rautalangasta. Teimme nimittäin asetelmapohjan rautalankaa niputtamalla ja vääntelemällä. Enhän mä blondi taaskaan ymmärtäny siitä pelkästä pohjasta kuvaa ottaa, mut toivottavasti joku muu otti omastaan, koska kokoeroa lukuunottamatta, kaikkien pohja oli periaatteeltaan samanlainen. Opettajamme teki mallikappaleen pohjasta, minkä suunnittelija alunperin on jonkun sasksalaisen Lerchshin aikaansaannosta. 

No, mulla se pohja ei ehkä ollu kaikkein huolellisin, mut no hätä, ku kiva oli tehdä. 

Tuotokseni on kuitenkin sen verran transparenttinen, et voi siitä muutama "hämähäkin seitin" rihma jostain vilahtaa. 

Jaa niin, teemana on sit joulu ja ei-niin-kauheesti-jouluihmisen-aikaansaannos näyttää tältä.

Pallukat reunoilla vähän häirtseviä, viimeistelemätön versio

Pallukat edelleen häiritseviä , lisätyllä enkelinkiharalla maustettu versio
Pohjarakenne näkyykin vähän paremmin tässä kuvassa.

 No tämä myöhäinen ajankohta ton työn julkaisulle johtuu siitä, että olihan sitä vielä kotonakin kokeiltava sitä rautsikan vääntelyä.

Ja senkin aloittaminen pitkittyi päähäni iskeytyneen, tod.näk. jonkinlaisen  mielenhäiriön takia, lähteä käymään metsässä hakemassa tulevaisuuden varalle materiaalia. Siis hei haloo, mä käyskentelin siellä hämärässä, sateisessa mäntymetsässä, missä oli muuten kivaa, mut puoliks mädäntyneet sienetkin näyttivät  kävyiltä.

Taitaa olla, et rautalangan vääntely aiheutti mulle liikaa ylikierroksia, ku pää rupee pehmenee.

 Sit vähän ku vahvistukseksi  tilani itsearvioinnille, kun lähetin kuvan tuotoksista miehelleni, joka tuumasi, että aurinkovarjojako oon tehnyt, kuvan nähtyään. No olkoon nyt sit vaikka sellaisia. Pakko ne on kai ilmiantaa, ku tuli otettua puheeks et oon jotain vääntänyt.

baby-kokoisia aurinkovarjoja

Työssäoppimista halloweenin aattona

Tämä päivä sujui viimeviikkoista rauhallisemmin, sillä tilaustyöt olivat tälle päivälle, joten jo tehtynä  paikalle saapuessani. Mutta, mutta,  kyllä mulle oli jotain kivaa puuhastelua järjestetty. Ainoa ongelma työn aloittamiseen oli se, että pohjamateriaali työhön oli vääränkokoinen, joten sen dilemman ratkaisemiseen meni oma aikansa. Mutta asioillahan on tapana selvitä, kuten tämänkin kohdalla kävi.
Ja lopputulos on sitten tämänkaltainen.

Testasin  maljan sopivuuden, mutta kuvasin säästösyistä pelkän kranssin

Jaa niin, siitä halloveenista sen verran, että tein pari kimppua ihaniin höyhenmansetteihin (musta ja punainen), mutta olishan ollu liikaa vaadittu, et oisin ymmärtänyt kuvata ne. Olin tyytyväinen kauppiaan hyväksyntään, joten se riitti mulle. No toiseen niistä olin kyl tyytyväinen itsekin.

Etäpäivän sisältöä, ennen huomista

Aamupäivän kasvien opiskelu alkoi tuntua tylsältä, kun oli niin hieno ilma, joten  oli pakko hyödyntää tilaisuus ja kirmata lenkille. Eikä ollu tällä kertaa mikään turha lenkki, sillä eilisen puuskaisen tuulen ansiosta yks koivu oli väsynyt pitämään oksistaan kiinni. Hyvä niin , sillä mä pelastin ne lenkkikaverin avustuksella mukaani.
Ja mitä sen jälkeen tapahtuikaan, no mähän sain jonkun älynväläyksen, että koivun oksista on tuotteistettava jotain sellaista, mitä en ole aikaisemmin tehnyt.
Apro poo, mähän ajattelin tehdä sydämenmuotoisen koivusydämen, millä on "häntä". Tää idea syntyi kaiketi siksi, kun lenkkikaveria odotellessa hänen oven vieressään, kiinnitin huomioni sellaiseen, Miksipä siis en yrittäisi itse tehdä sellaista?.
Voi olla myös, että mielessä kaiversi se alkuviikon pyöreä ovikranssi , mikä ei sit ollutkaan palautteen mukaan pyöreä.
Eipäs se meikäläisen tuuri ollut tällä kertaa sen parempi, sillä ripustuskoukusta nostaessa sydämen muoto oli lähinnä täysin muodoton , mut hei, ette usko että ratkasin ongelman henk.koht. itse. Siis keksin että, mun on vahvistettava  sen työn runkoa, joko lisäämällä rautalankaa tai hankkimalla lisää koivun oksia.
Mulla kun on tapana esitellä noita keskeneräisiä töitä, ni tavoista ei voi poiketa, vaan ilmiannan aikaansaannokseni lattialla makaavista töistä. (pohja + koristeltu pohja, ilman luonnospiirroksia)
Se on huomisen murhe saada asemoitua koukut kohdilleen ja rankaan muotonsa kantavaa tukea, koska mä haluun sen omaan ulko-oveen ennen kuin pakkanen tappaa ne ruusut.
Voi vitsi mikä romaani kahden kuvan takia, tällä kaikella on tarkoitus osoittaa, että kyllä mä jotain osaan.
Mut nyt niitten kuvien vuoro

Koivujen  niukasta määrästä johtuvaa laihuutta. Piti tehdä valkosilla ruusuilla, mut ku ei ollu. Ongelmanratkaisutaidon harjaannuttamista tämäkin. 

No joo, enhän mä sitä näillä taidoilla mitään sydämenmuotoiseksi saanut jäämään, joten uusi muoto onkin käpy. Vähän käpyset on tekijän taidotkin, ku näin kävi.
Mutta opin, taas kantapään kautta, sellaisen asian, että kun yrittää saavuttaa tiettyä muotoa, on oltava vahvemmat rakenteet pohjalla. Tällä kertaa on pakko tyytyä  tähän, ku parempaa en onnistunut toteutettamaan.
Neuvot on tervetulleita, jos tää linja jatkuu, vaikka kehittyä tässä kyllä tarkoitus olisi.

onhan´tässä vähän sitä kävyn muotoa

Syksyiset terveiset Espooseen

Kuten otsikosta näkyy, tää ei liity sit mitenkään mun opintoihini, mut on pakko muistaa niitä nelijalkaisia poikia, Fonziea, Andyä ja Valdemaria.  Heidän henkilökuntaansa tietenkin unohtamatta. Toisaalta hupsis vaan, kylläpä tällä on tekemistä mun opintojeni kanssa, sillä monta hikipisaraa on vierähtäny, ku oon tähän vihkoon rustannu kaikenmaailman laskelmia ja luonnoksia/suunnitelmia.

No voi superkjuutti, ku tää kuva näkyy olevan ihan turvallaan

Ei voi mitään, mut terkkuja kuitenkin!!

Mukavaa maanantaita

No tänään oli työnämme tehdä se, pohjan osalta  esivalmisteltu ovikranssi valmiiksi, mut kuinkas sit kävikään--- mä hömelö en ottanut siitä valmiista tuotoksesta edes kuvaa, mut pysyin sentään annetun  aikataulun puittessa Mä pystyn kyllä kuvaamaan sen lähitulevaisuudessa, joten tulossa on.

Tässähän tämä sit on

Sit me, tai muut meistä, tehtiin valmiiseen styrox-pohjaan ovikoriste, johon ei ollut lupa käyttää,  kukkia; ei silkkisiä eikä aitoja. Lisäksi, sitä samaa ovikoristetta piti olla mahdollista käyttää useamman kerran, oli myös toivomuslistalla.
NO mähän aloin peittämään sitä styroxia ruskeaksi värjätyllä niinellä. Apuna kiinnityksessä käytin ensi kertaa, oliskohan olleet Oasisken valmistamia, "rullalla olevia liimapisaroita", mitkä tarras sormenpäihin melkein enemmän, ku siihen styrox-pohjaan.
 Ja surprise surprise, aikahan otti ja loppu, ennen kuin mun työni oli valmis. Siitä keskeneräisestä tekeleestä huomasin ottaa kuitenkin kuvan ja muutamasta muustakin, ettei jää tää "ilmianto" vaan tekstin tasolle.

Enpä arvuuttele(=en muista) kenen tekemiä mikäkin on, mut omani tuplana

Kaikki työt samassa kuvassa 

paitsi tästä yksilöstä vielä koko kuva, ku edellisessä näkyi vaan tän "häntä"

Työntäyteinen työssäoppimispäivä takana hyvillä mielin

No tänään olikin vähän tuotteliaampi päivä, mitä hetkeen aikaan, sillä yrittäjä päätti tehdä itse surulaitteet ja antoi minun tehdä muita töitä. Tekemisen lomassa tietty piti palvella asiakkaitakin, joten päivä kului tosi nopeesti.
Ensimmäiseksi tekaisin kukkakorin, mikä näyttää tältä.

Atsalea, lankaköynnös, 2 krysanteemiä, 10 ruusua ja nahkalehtee tietty

Sit aloitin sarjatyönä tekemään pikkuriikkisiä, syntymäpäiville tilattuja pöytäkoristeita 12 kpl. Kuljetuslaatikossaan ne näyttävät tältä. 2 ruusua per kippa ja vähän harsoo ja nahkista tietenkin.

Siinä ne ovat, kun sillit suolassa  huonosti kuvattuna

Mitäs mä sit teinkään, ai joo, no tilaukseen kuuluvan asetelman iriksellä höystettynä. No se sit näyttää tältä.

pöytäasetelma ylhäältäpäin  kuvattuna,  kengänkärkien kera tässäkin kuvassa

Sivusuunnastakin otin kuvan, mut ei sekään täysin onnistunut, vaikka itse työhön olinkin tyytyväinen.

NO tästä kuvastahan puuttuu se asetelman jalallinen lasimalja

Oliks ne kaikki jo tossa, no ei, ku yks tuotos olis vielä.  Aaltomaljakkoon tekemäni kastepöydän asetelma  ei oo lainkaan  astian muotoa tukeva, mut kyl se siellä pohjana on. Olis ollu liikaa haastetta saada kukat asemoitua muodon mukaan, mut materiaalit astiassa olivat seuraavassa sekamelskassa.

3 germiniä, 2 orkideaa, hiukan hopealla värjättyä ruskusta ja nahkista